Viikonlopun hää- ja juhlavinkit

Saimme viettää Mikon kanssa tämän viikonlopun sukulaiseni lakkiaisissa, ihana juhla ja ihanaa nähdä vähän kauempana asuvia sukulaisia pitkästä aikaa! Juhlinnan humussa heräsin pohtimaan, että kaikista juhlistahan saa vinkkejä häihin ja niistä kannattaa ottaa opiksi omien juhlien järjestämiseen. Ja koska nämä juhlat olivat okein onnistuneet, saa niistä varmasti monia hyviä vinkkejä, kuten koko reissulta ylipäätänsä. Tässäpä niitä siis koottuna.

Ensinnäkin matkamme lakkiaisiin taittui Tuurin kyläkaupan ohi ja päätimme poiketa ihan pikaiselle kierrokselle, minä kun en ikinä ollut siellä käynyt. Ja pikaisella juoksulla silmiin osui tällaiset ihanuudet, voisivatko toimia vaihtokenkinä häissä? Hintaakin oli tosi vähän, mutta minusta nämä olivat tosi söpöt. Kyläkaupassa näin myös potentiaalisia lasipurkkeja ja muita kesäjuttuja, joita saisi aika halvalla häihin. Voi siis olla, että ennen häitä pitää tuolla pyörähtää ihan ajan kanssa :)

Hyvin nukutun yön jälkeen seuraava etappi olikin itse juhlapaikka. Näistä lakkiaisjuhlista hyvä häihin sovellettava vinkki oli tapa laittaa servetit pöytään. Kuvassa on vähän huono kulma, mutta ideana oli, että servetit muodostivat kauniin ympyrän ja lisäksi tästä oli jokaisen helppoa ottaa itselle yksi. Laitetaan kahviservettien kohdalla harkintaan!

Erityisen ihanaa minusta oli huomata, että heidän kakkunsa oli tehty juuri niin kuin me harkitsemme oman hääkakkumme kohdalla, nimittäin kakkupohjien välissä oli hyytelömäinen kerros, ihan niinkuin meillekin ehdotettiin (katso tarkemmin täältä). Ja minusta kakku oli aivan ihanan makuinen, tämä siis vahvisti sitä, että hyytölökakun voi toteuttaa onnistuneesti myös tällä tavalla.

Myös koko kattaus toimi. Ensin otetiin lautaset ja servetit, sen jälkeen suolainen puoli ja pöydän päässä oli makee. Lakkiaisissa kun kaikki eivät syö kaikkea, ja jokainen tulee vähän eri aikaan, niin tämä toimi oikein hyvin. Sopiva määrä oli myös vaihtoehtoja, sillä tarjolla oli kahta erityylistä salaattia leipien kerä ja täytekakkua, juustokakkua sekä keksejä ja suklaata, tarvitseeko siis aina olla todella montaa vaihtoehtoa?

Kiinnittäkää huomiota myös kaitaliinaan ja kukka-asetelmaan - muutamalla elementillä saa pöydästä yksinkertaisen kauniin käytännöllisyyttä unohtamatta!

Näiden vinkkien ohella haluan nostaa näistä juhlista esille vielä huolella suunnitellun aikataulun sekä apulaisten määrän. Tähän juhlaan riitti, että yksi vastasi tarjoilun ylläpidosta, mutta jo tämä apu mahdollisti sen, että koko perhe sai juhlia rauhassa ja keskittyä vieraisiin. Ja apu tuli tosiaan ulkopuolelta, jolloin yhdenkään sukulaisen ei tarvinnut käyttää juhlaa tarjoilemiseen. Olen kyllä itse ollut joissain tuttujen juhlissa keittiön puolella, mutta kannattaa miettiä, olisiko sittenkin ulkopuolinen apu hyvä vaihtoehto ja montako apulaista tarvitaan. Myös onnistunut aikataulun suunnittelu takasi päivän jouhevan etenemisen ilman epämukavia yllätyksiä. Ehkä aikataulussa kaikkein onnistuneinta olikin se, ettei missään vaiheessa ollut liian kiire! Niin ja sainhan serkkuni ja hänen poikaystävänsä kuvaustakin seuranneena vähän vinkkejä meidänkin hääkuvaan, erityisesti pidin kuvaamisesti luonnon, veden ja vanhan veneen äärellä - ihana kontrasti! Ja jos jotain korjattavaa näistä juhlista löytäisi, niin lahjapöytä olisi saanut ola isompi :D 

Lakkiaisethan ovat monella tavalla ihan erilaiset juhlat kuin häät, etenkin, kun siellä vain käväistään ja saman päivän aikana saatetaan kiertää todella monia juhlia. Häissä sen sijaan edetään kirkosta ruokailun ja ohjelmien kautta usein iltajuhlintaan saakka. Ohjelmakin etenee enemmän kaikilla yhtä tahtia, ainakin ruokailujen osalta. Mutta minusta häitä suunnitellessa kannattaa pitää silmät auki, missä liikkuukaan, sillä aina eteen voi tupsahtaa uusia hyviä ideoita. Ennen kaikkea näissä lakkiaisissa oli ihanaa se, miten päivän juhlittava osasi nauttia päivästä - se nimittäin tarttui!

Tässäpä vielä viikonloppuna oppimani häävinkit TOP 5 koottuna:

1. Katsele hääjuttuja ihan kaikkialla, sillä

koskaan et tiedä, mitä eteesi tupsahtaa.

2. Laita hyvät vinkit ylös, jotta muistat ne vielä myöhemminkin.

3.Muista väljyys aikatauluissa.

4. Uskalla pyytää sopivasti apua.

5. Muista, että vieraat nauttivat juhlasta, kun sinäkin nautit!

Askartelut jatkukoon!

Täällä Kuopiossa oli eilen todella kaunis aurinkoinen kesäpäivä, oikeastaan meidän ensimmäinen kunnon hellepäivä ja se sai myös minut astumaan ovesta ulos ja lähtemään kävelylle kohti keskustaa! Auringonpaiste sopi täydellisesti fiilikseeni, joka minulla oli kirrellessä ensin askarteluliikkeessä, sitten kahdessa eri kangaskaupassa ja lopuksi viedä nappeihin ja nauhoihin erikoistuneessa pienessä liikkeessä etsiä hääjuttuja. Tämän jälkeen minulla oli useammassa pussissa jotain pientä mukana, euroja meni vain 5,5e ja olin aivan innoissani:

Tässä siis ostokseni: violetti tussi kahdella eripaksuisella päällä, pala violettia kangasta sekä pieniä suikaleita muista kankaista, kahta erisävyistä violettia silkkinauhaa sekä yksi helmiäisenvalkoinen kartonki. Kartonki tosiaan hohtaa valossa, toivottavasti alla olevassa kuvassa vähän näkyy ideaa.

Tavoitteena oli päästä kokeilemaan istumakortteja ja mallailemaan kangasta tuoleihin ja näihin tarvikkeet löytyikin. Ja sovimme eilen myös Tahkon kanssa tapaamisen ensi viikon keskiviikolle! Silloin pääsen ensimmäisen kerran tekemään jonkinlaisen raakaversion pöytäkoristeistamme ja odotan jo innolla! :) Sitä ennen pitänee vähän vielä askarrella lisää, jotta pöydästä saa mahdollisimman todellisen kuvan. Tässä vielä värien yhteensopivuudesta, minusta sävyt ovat juuri oikeat, yhteensopivat, mutteivat liian samanlaiset, etsiminen ja kaikkien vaihtoehtojen tutkiminen siis kannatti! Katsotaan, mitä Tahkon jälkeen valitsen ja mitä kaikkea päätän alkaa sitten askartelemaan^^ Kokeilin eilen myös meidän pöytään vähän koristeita ja olen tosi innoissani! Paljastan teille kuitenkin koristeideoitani vasta Tahkokäynnin jälkeen, niin saatte vähän paremman kuva kokonaisuudesta. Sen sijaan yksittäisiä koristeta täällä varmasti näkyy jo ennen käyntiä ja jos haluat vähän jo fiilistella pyötiämme, klikkaa tästä servettipidikkeisiin ja tästä pöytien nimeämiseen, unohtamatta värimaailmasta inspirointia)

Hääaskarteluja 2 - virkatut somistesydämet

Eilen aloin jälleen pohtia vieraslahjoja (lue tästä aiempi postaus aiheesta) ja oikeastaan tarkemmin ajateltuna niiden somistamista. Hääryhmissä keskustellaan vieraslahjojen tarpeellisuudesta ja osa on sitä mieltä, että ei missään nimessä saa antaa vieraille mitään turhaa ja osa taas haluaa ehdottomasti jättää vieraille jonkin konkreettisen muiston häistään. Itse olen vähän siinä välillä, eli painotamme mahdollisesti jotain syötävää vieraslahjassa, jotta kaikilla on sille käyttöä, mutta olisi kuitenkin mukavaa, jos joku pieni kiva muisto häistä jäisi vieraille, joku sellanen neutraali, joka ei vie paljoa tilaa, mutta saa kuitenkin hymyn huulille.

Ja tästä tämä ajatukseni lähti pieneen sydänkoristeeseen! Ensin googlasin nettikaupat läpi ja löysinkin aika edullisesti ihan kauniita pieniä koristesydämiä, mutta ryhdyin jälleen miettimään, onko sellaisille käyttöä ja onko niissä mitään ideaa, vaikka kauniita olivatkin. Ja sitten pääsin tähän lopulliseen ideaani, eli miksen virkkaisi itse pieni sydämiä kaikille, minä kun pidän käsitöistä ja kaikki minut tuntevat tietävät, että ne on tosi minun juttu. Voisiko siis olla enemmän minun näköinen vieraslahjan somiste? Ja ehkä sillä olisi itse tehtynä jo ihan toinen merkitys!

Tuumasta toimeen! Googlen avulla löysin KahviKaneli virkkaa -nimisen blogin, jonka sydänohjetta päätin kokeilla. Ohje oli todella hyvä ja niin yksityiskohtainen, ettei oikeastaan voinut mennä pieleen :D Löysin myös käsityökoristani valmiiksi valkoista Nalle lankaa ja yksi virkkuukoukkukin minulla on, ja hyvin nopeasti syntyikin ensin puolikas sydän ja sitten ihan kokonainen. Tuunasin omia sydämieni vielä 20 ketjusilmukan ripustuslenkillä.

Kokoa näissä pienissä sydänsomisteissa on tosiaan n. 3,5cm leveyttä x 3cm korkeutta ja hintaa ei tule meille laisinkaan, sillä lanka/langat ja koukku löytyvät omasta takaa. Tehdessäni vielä muutaman koekappaleen lisää aloin mittimään, onko ketjusilmukkalenkki sittenkin liian hallitseva? Ja voisiko sydämelle olla enemmän käyttöä, jos sen ripustuslenkki olisikin ihan huomaamaton ja tällöin itse kaunis sydän pääsisi esiin? Jonkunlainen lenkki kun pitää olla, jotta sydämen saa yhdistettyä lahjaan. Teinkin muutaman vertailukappaleen ja tässä kumpikin vaihtoehto rinnakkain:

Myös Mikko piti tästä ajatuksesta, etenkin kun nämä on vähänkään virkkauskokemusta omaavalle todella nopeita tehdä (Mikkoa aina huolettaa, että näen liikaa vaikaa hääjuttujen eteen <3). Päättely vielä puuttuu, kuten kuvista näkyy, minulla ei nimittäin ole siihen tarpeeksi paksua neulaa :D Pitänee käydä ostoksilla^^

Kokonaisuutena ajattelin, että tämä pieni lisä vieraslahjaan, ikään kuin koriste, voisi kuitenkin ilahduttaa monia, mutta se on niin pieni, että sen voi hyvällä omatunnolla laittaa syrjään tai hukata vahingossa, mutta koska se on itse tehty, niin osa varmasti arvostaa sitä ja siitä voi tehdä esim. joulukuusen koristeen, avaimenperän tai mihin sen ikinä haluaakaan ripustaa :) Mutta olennaisin kysymys siis on se, kumpi näyttää paremmalle? Kummanlaisia somistesydämiä teen lisää? 

Kirkon käytävän astelijat

Viime viikonloppuna meillä oli Mikon perheen kanssa puhetta hääjärjestelyistä ja yksi uusi aihe nousi keskusteluistamme esiin - nimittäin morsiusneidot. Naimisiin.infon hääoppaan mukaan morsiusneitoja voi olla niin monta kuin haluaa ja minkä ikäisiä tahansa. Iästä riippuen morsiusneitojen tehtävät tietenkin vaihtelevat ihan pienimpien suloisesta olemuksesta hieman isompien apuun vaikka koko päivän ajan. Muilla sivuilla surfatessani löysin morsiusneidon yleensä olevan morsianta saattava nuori nainen, jonka tehtävät ovat vähäisiä, esimerkiksi riisin jakamista kirkon edessä tai pientä avustamista itse juhlassa. 

Minä olen ajatellut, että meillä on kaksi kaasoa ja kaksi bestmania, eikä nimetä muita virallisiksi morsiusneidoiksi, mutta miehen pikkusiskon tehtäviä ajatellessani (ja hänen omat toiveet kuullessani) heräsin uudelleen miettimään, että pitäisikö meillä sittenkin olla morsiusneitoja? Onko niitä edes monissa suomalaisissa häissä? Ja voiko morsiusneitoja olla vain yksi, etenkin, kun kyse on yläkouluikäisestä nuoresta? Tai miksemme voisi ottaa morsiusneitoja, vaikkei niitä monilla muilla olisikaan?

Toisaalta, jos ottaisimme yhden morsiusneidon, voisimme kyllä pyytää jotakuta toistakin mukaan. Nyt olenkin sitten ideoinut, miten voisin mahdollisesti saada miehen pikkusiskon morsiusneidon tehtäviin ja näin tehdä hänenkin päivästään ihanan ikimuistoisen. Yksi vaihtoehto olisi, jos saisimme jonkun lapsen mukaan ja näin he voisivat vaikka yhdessä kävellä käytävää ennen minua esimerkiksi ruusunterälehtiä heitellen. Tai sitten, voisiko morsiusneitomme kantaa laahustani (jos minulla sellanen on :D)? Tai kävellä sitten jonkun toisen samanikäisen kanssa käytävää meidän edellä? (minulla voisi ehkä olla sopiva serkku siihen hommaan). Tai olisiko hassua, jos kaikki siskomme (isosiskomme ovat jo aikuisia)  kävelisivät minua ennen, ettei tarvitsisi valita serkuista vain yhtä? Ja montako morsiusneutoa sitten olisi hyvä? Ja millaiset mekot morsiusneidoille tulisi, etteivät he sekoittuisi kaasoihin? Tai tarvitseeko heillä edes olla samanlaisia mekkoja? Kaasot kuitenkin ovat erityisessä asemassa, kun ovat auttamassa ihan kaikessa hääjärjestelyissä, joten haluaisin heidän jotenkin erottuvan <3 Mutta olisi ihanaa, että saisimme muidenkin toiveita täytettyä :)

Hyviä ideoita saa heittää, minä jatkan pohdintaa siitä, tuleeko meille morsiusneitoja ja jos tulee, niin montako ja mihin tehtäviin. Pikkuiset morsiusneidot ovat kyllä niin suloisia, meidän lähipiiristä ei niitä vain oikein löydy, mutta miksei tehtävää voisi hieman vanhemmillekin antaa? Sellaisille ihmisille, joille haluaa tarjota häissä vielä hieman erityisen aseman kaasojen ohella.

kuva

kuva

Ps. Nämä kylttijutut on kyllä ihania ja samalla keventää tunnelmaa kirkossa :) Ja sopivat hyvin myös isompien morsiusneitojen kannattevaksi!

Leivontakokeilu 1 - gluteenittomat kuppikakut

Tänään päätin aloittaa itse tehtyjen herkkujen testaamisen ja testini kohdistui gluteenittomiin kuppikakkuihin. Ajattelimme nimittäin, että haluaisimme tehdä jälkkäripöydän kuppikakut itse ja ne olisi sama tehdä kaikki gluteenittomina ja ainakin vähälaktoosisena, sillä allergioita löytyy aina (Tänään tosin keskityin vain gluteenittomaan puoleen, asia kerrallaan :D). Ainut haaste on vain se, että olen tasan kerron leiponut gluteenittomia kuppikakkuja, tämä jauhopuoli on siis minulle aika vieras^^ Mutta kokeilemalla sitä oppiaa, joten pyysin viimehetken vinkit kokkiystävältäni, kaivon leivontatarvikkeet kaapin pohjalta ja ei muuta kuin leipomaan!

Tein siis kuppikakkuni tänään tällaisen ohjeen mukaan ja sanottakkoon jo tässä vaiheessa, että lopputulos ei ollut ihan täydellinen, joten kokeilut tulee jatkumaan. Tässä kuitenkin ihan ensimmäinen ohje, matkan varrella ja lopussa kerron sitten mitä tekisin nyt toisin :) Mainittakoon vielä, että kuppikakkuohje oli tosiaan vähän oma variaatio kokkiystäväni ohjeesta ja pursotus ihan oma sovellus.

Suklaakuppikakut (12kpl)

2 munaa

2dl sokeria

75g voita

1dl maitoa

(johon sekoitin vajaan 1rkl psylliumkuitua)

4rkl kaakaojauhetta

2tl leivinjauhetta

1tl vaniljasokeria

1 1/3dl perunajauhoja

2/3dl tattarijauhoja

muutama pala haluaamaasi suklaata sydämiksi

1. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.

Tässä vaiheessa ei ollut ongelmia, tehdään samoin kuin ihan "tavallisissakin" kuppikakuissa. Ennen vaahdotusta sekoitin kuivat aineet jo valmiiksi kulhoon ja laiton psylliumkuidun likoamaan maitoon. Vaahdottaa saa ihan kunnolla ja pitkään, niin kauan kuin käsi kestää vatkata :)

2. Sekoita joukkoon voi, maito ja maidossa liotettu psylliumkuitu.

Psylliumkuitu näytti tässä vaiheessa hieman epäilyttävältä, maito oli nimittäin sen takia vähän liisterimäistä, mutta jatkoin silti matkaa ja vatkasin nämä aineet taikinan sekaan.

3. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne käännellen taikinan joukkoon.

Olen tosiaan oppinut samaiselta kokkiystävältäni, että tässä vaiheessa on tärkeää olla murskaamatta ilmakuplia, joten kääntelin kuivat aineet sekaan isolla lusikalla, puuhaarukka olisi ehkä vielä paras vaihtoehto. Ja jos olisi vielä oikein tunnollinen, kannattaisi kuivat aineet kaataa taikinaan siivilän läpi (minä oikaisin sen tässä kokeiluvaiheessa, mutta häihin kyllä siivilöidään!) Tässä vielä koottuna kaikki kuivat aineet.

4. Kaada taikina pursotuspussiin ja laita hetkeksi kylmään.

Tässä vaiheessa maiston taikinaa ja maistoin siinä pienen kitkerän jälkimaun. Myös Mikko maistoi sitä, mutta hän ei maistanut mitään ihmeellistä. No, vähän epäillen laiton taikinan kylmään ja tässä välissä aloitin pursotuksen tekemisen ja laiton uunin päälle. 15min maltoin pitää taikinaa kylmässä, kunnes siirryin seuraavaan vaiheeseen. Ja uunikin oli tällöin jo valmis :)

4. Pursota taikina vuokiin ja laita keskelle suklaasydän.

Tämä vaihe oli minulle tuttua, joten leikkasin pursotuspussin reunan auki, pursotin silikonivuoissa oleviin muffinssivuokiin n. 1/3 taikinaa, laitoin suklaasydämen jokaiseen ja sen jälkeen pursotin vielä 1/3 lisää taikinaa. Taikinasta tuli sopivasti 12kpl keskikokoisia suklaamufiinsseja. Ymmärtääkseni tämä taikunan pursotus sekä auttaa annostelussa että edesauttaa kohoamista ja minusta se myös helpottaa ja nopeuttaa taikinan saamista vuokiin sekä vähentää sotkua. Suklaasydäminä käytin tällä kertaa Royalin maitosuklaata, koska sitä kaapistamme löytyi jo valmiina :D

5. Paista 225 asteessa 10-15 minuuttia uunin keskitasolla.

Tämän vaiheen tekisin hieman toisin, nimittäin minulla kuppikakut oli uunissa n. 12min ja silloin ne oli pakko ottaa pois, joitteivat pala, Vähän epäilin kypsyyttä, mutta se oli onneksi hyvä. Suosittelisin kuitenkin kokeilemaan 200 astetta ja 15 minuuttia :) Ja kuppikakkujen ollessa uunissa tein kuorrutteen loppuun ja aloitin tiskaamisen.

Baileys pursotus (n. 6kpl)

70g voita

n. 1rkl Baileys:a (osan voi halutessa korvata maidolla)

2,5dl tomusokeria

1. Vaahdota voi ja pieni tilkka Baileysia vaaleaksi vaahdoksi.

Kuorrute oli ihan vaan kokeilu oman mielenkiinnon takia, emme siis suunnittele sitä häihin. Halusin vain tulevaisuutta varten testata, voisiko kermaliköriä käyttää kuorrutteessa, kun sitä jääkaapistakin vielä löytyi :) Tein kuorrutetta tarkoituksella pienen annoksen, sillä halusin kokeilla sitä vain muutamaan, tuplaa siis määrä, jos haluat kuorruttaa kaikki! Pienen määrän vaahdottaminen laakeassa kulhossa oli myös hieman haastavaa, ensi kerralla laittaisin suosiolla kapeaan kulhoon :D

2. Siivilöi erissä 2dl tomusokeria mukaan ja vatkaa.

Tämä onnistui hyvin.

3. Vatkaa joukkoon loput Baileysit/maito sekä loput tomusokerit.

Käytin pelkkää Baileysia, mikä voi olla joidenkin mielestä aika tuhtia. Suosittelen siis pientä määrää maitoa lisukkeeksi.

4. Laita valmis kuorrute pursotuspussiin ja hetkeksi viileään.

Sitten olikin aika ottaa kuppikakut uunista ja mukavasti olivatkin kohonneet, siihen olin oikein tyytyväinen, vaikka vähän jouduinkin tökkimään niitä ja varmistamaan kypsyyttä. Väri oli kauniin ruskea, kuvassa valoton jääkaappi saa osan näyttämään jo liki mustilta :D

Sitten nostelin kuppikakut lautasella ja laiton hetkeksi jääkaappiin. Kun kuppikakut olivat vähän jäähtyneet (n. 15min) kuorrutin niistä osan Baileys pursotuksella ja ei muuta kuin maistamaan!

Kommentit ja parannukset

Tämän päivän arviointiraatimme koostui minun ohella sulhasesta ja toisesta bestmanista. :D Kokonaismaku oli mielestämme mehevä sekä suklainen ja Baileys pursotus oli todella hyvää (korkeintaan vähän vähentäisin rasvan määrää ja Baileysia kannattaa laittaa oman maun mukaan), joten olin kokonaisuutena tyytyväinen väihäiseen kokemukseen nähden. Mutta vaikka rakenne oli kuohkea, se oli myös vähän tahmea ja jäi vähän ikävästi välillä kitalakeen kiinni - veikkaan, että tämä johtuu psylliumkuidusta (voiko sillä, että kuppikakut olivat vielä lämpimiä, olla vaikutusta?). Toinen miinus oli vähän viiveellä tuleva kitkerä jälkimaku, tämä ei siis lähtenyt paistaessa (on kuitenkin hyvin pieni, eikä sinänsä tee kuppikakuista pahoja, mutta ei ihan täydellisiäkään). Voisiko sekin johtua psylliumista vaiko sittenkin jauhoista? Eli siis parannettavaa vielä on, mutta ei huono aloitus! Huomenna vielä maistatutan yhden tulevalle anopille, jospa hän osaisi antaa vinkkejä seuraavaa erää varten ja uusi kuorrutekin on ensi kerralla luvassa. Pidän teidän kokeiluista ajan tasalla ja hyviä vinkkejä otetaan vastaan! Ehkä seuraavaksi kokeilen toista ohjetta ja jätän psylliumin vähemmälle. 

Mutta älkää siis mahdolliset vieraat, jotka luette tätä, säikähtäkö, sillä kokeilut vielä jatkuu! :)

Loppuajatuksena kuitenki uskon, että kyllä näistä vielä ihanat kuppikakut tulee ja gluteeniton toimii kyllä todella hyvin, joten sitä en aio jatkossa vierastaa! Uusien kurrutemakujen ohella saatan kokeilla uusia oursotustapojankin jatkossa, sillä vaihtoehtoja riittää^^ Ja yrittämällä pääsee aina askeleen eteenpäin, joten nyt ensiaskeleen tuntemattomalle maaperälle ottaneena lähden jo innolla uusia polkuja kohti :) 

Makeaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille, ja ihanaa, että teitä lukioita on jo näin monta! <3

Miehellekin vähän teemaväriä?

Näin muutama yö sitten unta, jossa pohdin kuumeisesti miesten asusteita, enkä oikein tuntunut löytävän mitään sopivaa. Ertyisesti miestin rintakukat aiheuttivat minulle päänvaivaa - ainakin hääsuunnitelu on koko ajan vireillä :D Tietysti minun piti sitten herättyäni lähteä googlaamaan näitä kukkia sekä tietysti miesten asuja vähän muutenkin, tällä kertaa keskittyen yksityiskohtiin, etenkin teemavärin mukaisiin sellaisiin. Unen aiheeni voi juontua ihan yleisen hääaiheen pohdinnan ohella myös siitä, että toinen bestmanimme on viime aikoina alkanut kyselemään, miten bestmanit pukeutuvat ja kun miehet olivat puhuneet tummista puvuista, oli se hänen mielestä tylsää. Jotain vähän erilaisempaa siis tulisi saada ja siitä pääni varmaan taas aktivoituikin suunnittelemaan :)

Mutta mennään ensin näihin kukkiin, koska ne tuntuvat pyörivän päässäni eniten. Minusta miesten rintakukilla saa ihanasti välitettyä sekä häiden teemaväriä että häiden yleistä teemaa osaksi miesten pukeutumista. Mietittäväksi jää, miten nämä kukat solmitaan, onko miehen rintakukassa yhtä vai kahta kukkalajia ja ovatko nämä kukat tismalleen saman värisiä vai eivät? Sen kuitenkin tiedän, että ainakin yksi kukka tulee olemaan violetti, haluan kukkien mätsäävän minun kimppuuni (kunhan joskus päätän, mitä kukkia kimppuuni halua^^) ja minusta on hyvän näköistä, kun sulhasella ja bestmaneilla on kaikilla samanlaiset rintakukat. Mutta siirrytään hakemaan oikeaa tyyliä kuvilla:

kuva

kuva

kuva

Riintakukan ohella miesten on todella helppoa ujuttaa teemaväriä myös asusteisiin. Voihan ihan pukukin olla teemavärin mukainen, vaikka minä ehkä olen meidän häiden suhteen enemmän mustan/tumman harmaan puvun kannalla. Sen sijaan puvun alla voi olla jotain, mistä vähän pilkottaa teemaväriä. Voisiko siis sulhasen paita tai liivi olla uskollinen teemavärille? Ja voisiko teemaväriä olla erimäärä sulhasella ja bestameillä?

kuva

kuva

Paita ja liivi ovat hyvin näkyviä teemaväriläiskiä, mutta jos väriä haluaa esiin, niin minusta ne ovat oikein hyvä keino tehdä niin. Toisaalta pidän myös siitä, että miehillä on joku vaalean sävyinen paita ja miksei vähän paidasta erottuvan näköinen vaalea liikin (tai miksei tummakin). Näiden ohella voi kuitenkin olla teemavärin mukainen kravatti, rusetti tai solmukehuivi, mikä ikinä kenenkin tyyliin sopii. Jossain olen nähnyt myös sitä, että bestmaneilla on eriväriset somukkehuivit kuin sulhasella (sulhasella valkoinen/musta, besmaneillä teemavärin mukaan). Tätäkin vaihtoehtoa voisi miettiä ja oikeastaan miehet savat näihin päätöksiin aika paljon vaikuttaa. :) Tähän kravattiin, rusettiin tai solmukkehuiviin voi hyvin mätsätä myös rintaliinan ja miksei vaikka ihan kavosinnappeihin tai muihin pieniin "koruihin" asti.

kuva

kuva

kuva Jyväskylän häämessuilta

kuva

Näiden aika näkyvien yksityiskohtien ohella mieleeni juolahtaa vielä hieman enemmän piilossa olevia yksityiskohtia, joilla mies voi tuoda teemaväriä mukaan omaan asukokonaisuuteen. Laittaahan morsiankin sukkanauhan, usein sinisen, helman alle piiloon, joten miksei sulhanenkin voisi luoda itselleen fiilistä esimerkiksi teemavärin mukaisilla sukilla, kengillä, kengännauhoilla, henkseleillä, vyöllä tai mitä ikinä vain mieleen juolahtaa?

kuva

kuva

kuva

Ompas paljon violettia :D Somistapoja on monia ja todella moni yhdistelmäkin näyttää hyvältä, joten eiköhän miespoppoo löydä itselleen sopivan vaihtoehdon. Minusta on tärkeää, että miehet saavat itse vaikuttaa asuvalintoihinsa, minä ja kaasot voidaan antaa vain hyviä ehdotuksia :) Ja aika paljonhan riippuu myös häiden teemaväristä, sillä jos teemaväri miellyttää miehiä, saattavat he haluta pukea sitä hyvinkin näkyvästi osaksi omaa asuaan. Jos jotain pientä edes, se olisi ihanaa ja mukavan mätsäävää muuhun teemaan ja koristeluun :)

Milloin häämekon voi ostaa?

Meidän häihimme on aikaa noin vuosi ja kaksi kuukautta, ja muiden blogeja sekä Facebook-ryhmää selaillessani minua on alkanut vähitellen ihan tosissaan huolettaa, pitäisikö minunkin kiertää jo mekkokauppoja, kun niin moni muukin jo tekee niin. Ihan alunperin ajattelin, että jos sitten syksyllä lähtisin katsastamaan mekkoa, eli noin vuotta ennen häitä, mutta entä jos en heti löydäkään sitä oikeaa ja sitten tuleekin kiire? Olenkin lueskellut vinkkejä hääpuvun ostamisesta ja huomannut, että kannattaa olla ajoissa liikkeellä, etenkin kesähäitä viettäessä, sillä osa mekoista tilataan ulkomailta ja näin aikaa mekon saapumiseen voi mennä jopa 4-5kk ja sitten vielä korjaukset päälle. Ja kesäaika on tietysti mekkoliikkeiden ruuhkahuippu! Mutta entä jos vielä täydellisempi löytyykin yllätten lähempänä häitä?

Paniikin saa siis näköjään aikaiseksi ihan mistä vaan :D Olenkin yrittänyt järkeillä, että aikaa on vielä se yli vuosi jäljellä, joten ei suurta paniikkia. Olen kuitenkin huomannut selaavani yhä enemmän hääpukusivuja, tosin mikään yksittäinen mekko ei ole vielä iskenyt minuun täysin, mikä voi olla toisaalta hyväksin asia, sillä menen liikkeeseen nyt ainakin avoimin mielin. Mutta toisaalta minua vähän jännittää, onko mekossani laahusta, kuinka paljon siinä on blingiä tai kuinka pitkälle korsettiosa ulottuu? Ja sopiiko kuvittelemani mekkomalli minun vartalolleni? Tämä taitaa selvitä vasta ihan oikeasti itse sovittamalla! Päälinjat minulla on tiedossa, joten ihan tyhjin käsin en liikkeeseen joudu kuitenkaan menemään, mutta olen avoin ammattilaisen ideoille :)

Juttelin viikonloppuna yhden tämän kevään morsiamen kanssa näistä pukuasioista ja hänen mukaansa kannattaa ensin mennä oman kaupungin liikkeisiin katsastamaan valikoima sekä kokeilemaan erilaisia malleja, ja vasta tämän jälkeen suunnata kohti Helsinkiä. Tällainen ensimmäinen kokeilukierros voi tietysti tuottaa tulostakin ja mekko voi löytyä, mutta ennen kaikkea sillä saa ensikosketuksen mekkoihin, malleihin ja hintoihin. Tämän jälkeen voi suunnata suurempien valintojen äärelle pohtimaan tätä tärkeää mekkoa ja minä kyllä haluaisin sovitella monessa paikassa, onhan tämä niin ainutkertaista <3 Ryhdyinkin pohtimaan, että kävisin loppukesästä, heinäkuussa, sovittamassa kotipaikkani Oulun liikkeissä vähän malleja (sinne saisin aika helposti myös äitini ja kaasoni mukaan), tämän jälkeen kävisin viikon reissumme Euroopassa, ja vähän ideoita sulatelleena suuntaisimme sitten äidin kanssa (ja mahdollisesti kaasojen, jos vain pääsevät) Helsinkiin heti alku syksystä isoihin liikkeisiin etsimään sitä oikeaa. Ja tietenkin Kuopionkin liikkeet kannattaa myös pyörähtää! Enkä tosiaan aio mennä itsekseni sovittamaan, tarvitsen tukijoukoikseni ainakin äidin ja ihanaa olisi, jos edes toinen kaaso tai saman kesän morsianystävänä pääkaupunkiseudulta pääsisi makutuomariksi auttamaan päätöksessä - mies tosin saa jäädä kotiin :)

Näillä suunnitelmilla siis kohti kesää ja sovitusaikoja sumplimaan! Tämän kevään morsaintuttuni myös loi minuun uskoa, että kun löydän ja ostan mekon, ei siihen vuodessa kyllästy. Onkin siis luotettava omaan vaistoon ja siihen tunteeseen, kun oikean mekon vetää päälle ja tuntee itsensä itsevarmaksi ja kauniiksi morsiameksi, eivätkä muut mekot näytä enää miltää. Silloin tiedän, että minun häämekkoni on päälläni! Sovitteluaiheeseen palataan siis luultavasti loppukesästä, tässä kuitenkin muuta kuva, joiden mekoissa on minusta jotain todella kaunista:

kuva

kuva

kuva

kuva

kuva

kuva

kuva

ps. Kotivierailullani Oulussa kävin Tillanderin esittelyssä ja rakastuin heidän yhteen sormukseensa ihan totaalisesti! Kunhan saan timanttikoon päätettyä niin voi olla, että tämä on juuri se minun sormukseni <3

Perinteinen vieraskirja vai jotain ihan muuta?

Minulla on ollut jo jokin aikaa selkeä visio meidän vieraskirjastamme (josta kerron ihan kohta lisää), mutta vierailla tuntuu aina olevan se haaste (ainakin itse välillä vieraana ollessa tuntuu siltä), että mitä sitä vieraskirjaan oikein kirjoittaisi? Jos ei olekaan muistanut katsoa valmiiksi jotain kaunista runoa, niin voiko kirjoittaa vain onnea vai onko se tylsää? Tai voiko laittaa vain nimen alle? Ja mitä tehdä, jos  tekisi mieli kirjoittaa jotain muutakin, mutta mieleen vain ei juolahda mitään?. Tästäpä lähtikin ideani vieraskirjan "ohjeille", joita vieraskirjavastaavamme voisi tarvittaessa näyttää, jos jollakulla tuntuu olevan vaikeaa kirjoitettavan keksimisessä. Näin saisi varmasti myös hauskaa luettavaa itselle häiden jälkeen. Ideani syntyi Pauliinan 'Cause all of me loves all of you -blogista lukemastani vieraslappusia käsittelevästä postauksesta (lue mielenkiintoinen postaus täältä), mikä oli minusta todella hyvä ja hauska idea! Haluan kuitenkin pitäytyä omassa alustavassa ideassani, mutta tästä sain ajatuksen vähän jatkokehittää omaa ideaani!

Minä olen siis ajatellut, että teen vieraskirjan, jossa on kuvia vieraista ja jokaisen kuvan vieressä heidän kirjoittamansa teksti. Aion siis askarrella valmiiksi kihlajaisvieraskirjan jatkoksi sivuja, joissa on tummalla pohjalla aina paikka kuvalle (ja tässä kohtaa lukee perheen/ihmisten nimi valmiina minun kirjoittama ja myöhemmin peittyy kuvalla) ja viereen olen liimannut vaaleamman paperin, jossa on siis tilaa kirjoittaa. Lisäksi olemme valinneet yhden ihanan ystävämme vastuutehtävään ja hänen tulee siis huolehtia siitä, että jokainen vieras muistaa kirjoittaa vieraskirjaan illan aikana ja samalla kun he kirjoittavat, ystäväni ottaa heistä kuva. Ja tämän kuvan minä sitten häiden jälkeen teetän ja liimaan nimien päälle ja näin saamme ihanan kirjan, josta voimme lukea vieraiden ajatuksia ja elämänohjeita heidän kuviensa kera <3 Hyvin samankaltaista ideaa käytti Mikon siskokin omissa häissään ja minusta hänen kirjansa on ihana, sillä kuvien avulla voi palata häähetkiin ja tunnelmiin! Ja pääseepä vähän askartelemaankin :) Jotain siis näillä ideoilla, tosin pohja vielä erikseen tekstille:

kuva

kuva

Mutta sitten vieraiden haasteeseen - kuinka siis keksiä kirjoitettavaa, jos valmiit ajatukset ovat jo unohtuneet illan ohjelman parissa? Pauliina kirjoitti vieraslappusista, joille kootaan valmiiden kysymysten ohjeistamana asioita, kuten vinkkejä hääparin rakkauselämään, vinkkejä hääparille sopivista treffimahdollisuuksista tai vaikka kuvaillaan, millainen hääpari omasta mielestä on. Ja tähän voi tosiaan keksiä ihan mitä itse haluaa! Siispä lähdin ihan hetken mielijohteesta pohtimaan, voisimmeko mekin tehdä tällaiset vähän niinku ohjeet kirjan väliin, jotka vieraskirjavastaava voisi tarvittaessa antaa vieraille nähtäväksi? Tai tietysti ihan suullisestikin voisi vinkata? Voisi olla nimittäin hauskaa lukea juuri hääparille suunnattuja vinkkejä, ajatelmia, mietteitä hääparin yhteensopivuudesta tai elämänohjeita, jotka on ihan vieraiden itse keksimiä. Voisikohan toimia? Ainakin minulle olisi joskus hyvä muistuttaa, että saa ihan vapaasti kirjoittaa hauskojakin juttuja hääparista, vaikka menneistä yhteisistä hetkistä sekä jakaa omat vinkit hääparille tulevaisuuteen. Tietenkin minusta myös perinteiset ajatelmat ja kauniit ohjeet onnentoivotuksineen ovat ihania, mutta olisi ihanaa, jos jokainen kirjoittaisi omalla tyylillään ja näin kirjoittajan persoonakin näkyisi vieraskirjassa! Nämä ohjeet olisivat siis ikään kuin rohkaisija kirjoittaa juuri se paperille, mitä ajatuksissa oikeastikin pyötrii ;)

Mutta mitä kaikkia muita vaihtoehtoja on, jos valokuvallinen vieraskirja, perinteinen vieraskirja tai vieraslappuset eivät tunnu omalta jutulta. Ei hätää, sillä vaihtoehtoja on ihan pilvin pimein ja niistä monesta saa todella ihanan ja konkreettisen muiston, joka säilyy osana elämää ja vaikka kotia ihan niin pitkään kuin vain haluaa. Ja persoonaa tai häiden teemaa voi hyvin nostaa myös vieraskirjassa esiin, voit nimittäin korvata perinteiset vieraskirjat esimerkiksi sormenjälkipuulla, kaltevan tornin palikoilla, aviolakanalla, johon saa kirjoitella ja piirtää kaikkea kangastusseilla, puisella kehyksellä, johon laitat vaikka hääkuvanne, Photo Booth -kuvilla tai vaikkapa koristekivillä. Inspiroidu siis seuraavista kuvista ja löydä itsellesi juuri se oikea vierakirja!

kuva

kuva

kuva

kuva

kuva

kuva

kuva